ARPOSTEN SUVUN HISTORIA

SUKUNIMI ARPONEN

Useimpien tutkijoiden kannattama tulkinta nimestä Arponen on, että on kysymyksessä henkilönimi, jonka taustalla on muinaissuomalaisessa yhteisössä tärkeän henkilön, tietäjän eli arpojan nimitys. Tästä olisi sitten muodostettu kaksi eri sukunimeä Arponen ja Arpiainen.


Arpojat tiedustelivat arvalla, mikä nimi olisi lapselle edullisin. He auttoivat muissakin arkielämään kuuluvissa toiminnoissa sekä uskonnollisissa rituaaleissa. Kyseessä on hyvin vanha muinaissuomalainen ja karjalainen nimi. (lähde: Rauni Paakkunainen)


Arponen on Suomessa melko yleinen sukunimi. Se on sukunimien yleisyyslistalla noin sijalla 1 000.
 

Arposten lukumäärä 
v. 1970, 915 (maksimi; elossa olleiden määrä todennäköisesti hiukan pienempi)
v. 1985, 914
v. 1998, 923
v. 2014, 912    (sisältää kaikki Suomen kansalaiset sekä kotimaassa että ulkomailla)
v. 2015, 914    (sisältää kaikki Suomen kansalaiset sekä kotimaassa että ulkomailla)
v. 2016, 907    (sisältää kaikki Suomen kansalaiset sekä kotimaassa että ulkomailla)

 

Kaikki Suomessa käytetyt sukunimet ovat nykyjään suojattuja eli kukaan ei voi ottaa sukunimekseen Arponen, ellei hänellä ole siihen laillista hyväksyttävää syytä. (lähde: Sukunimi-info, Tuomas Salste)

MISTÄ ARPOSET OVAT LÄHTÖISIN

Ensimmäiset merkinnät Arposista veroluetteloissa löytyvät 1500-luvulta. Merkintöjä on varsin paljon ja ne ovat säännöllisiä, joten Arposten tilat olivat jo silloin toimivia eivätkä aivan juuri perustettuja. Samoin jo 1500-luvun maakirjoista löytyy Arposia. Tätä pidemmälle menneisyyteen ei tutkimuksissa yleensä päästäkään. 


Arposia on 1500-luvulla asunut Joutsenon Karsturannassa ja Korvenkylässä Ruokolahden puolella sekä Ruokolahteen kuuluneessa Mietinsaaressa, joka sijaitsi lähellä Karsturantaa ja Korvenkylää. Joutsenon Karsturannan Arposista on ensimmäinen merkintä vuoden 1543 maakirjassa. Mietinsaareen Arposia muutti pysyvästi asumaan 1590-luvulla - todennäköisesti juuri Korvenkylän alueelta. On mahdollista, että Arposten tila Mietinsaaressa on jo aikaisemmin toiminut suvun piilopirttinä vihollisen hyökätessä. Vanhasta asutuksesta ovat todisteena kartassa nykyisinkin oleva paikannimi Arpolahti Mietinsaaressa sekä historian kirjoista vuodelta 1583 löytyvä Arpoisenniemi Joutsenon Karsturannassa. Sinne johtavan tien kyltissä lukee nykyäänkin Arpoisenniementie. Tila on sittemmin siirtynyt avioliiton kautta toiselle suvulle. Arposten ajalta on jäljellä mm. vanha aitta, jossa näkyy rakennusvuosi 1839. Tilan kaikki rakennukset ovat alun perin sijainneet hieman alempana, ja ne on siirretty nykyisille paikoilleen. Sekä Karsturannassa että Mietinsaaressa Arposia asuu edelleen. Tämä seutu on asiakirjojen ja tutkimusten valossa vanhinta Arposten aluetta. Useimpien nykyisten sukuhaarojen kantaisien tiedetään varmasti polveutuvan näistä Arposista ja luultavaa on, että loputkin ovat näiltä seuduilta peräisin.


Sekä Joutsenon että Mietinsaaren tilat olivat rustholli- eli ratsutiloja. Ne kustansivat sotapalvelukseen ratsumiehen varusteineen. Sotilaaksi lähti joko talon oma poika, yleensä joku nuorimmista pojista, tai tehtävään palkattu ulkopuolinen. Arposia taisteli ja kaatui mm. 30-vuotisessa sodassa 1600-luvulla ja heitä on haudattu mm. Saksaan ja Liettuaan. Sotilasperinne jatkui sekä Jääskeen, Ruokolahden Siitolaan, että Puumalaan siirtyneiden Arposten kohdalla.
Pähkinäsaaren rauhassa 1323 mm. Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat olivat jääneet Ruotsille, mutta Laatokan rannat ja Kannas jäivät rajan itäpuolelle. Täyssinän rauha 1595 säilytti rajan ennallaan näiden seutujen kohdalla. Vasta 1617 Stolbovan rauhassa koko Laatokan-Karjala siirtyi Ruotsin omistukseen ja liikkuminen itään päin vilkastui. Uudella alueella hallintojärjestelmä oli pitkän aikaa vielä erilainen ja olot sekavia, mikä tarjosi monelle muuttajalle mahdollisuuden selviytyä helpommin uuden elämän alkuun.

Stolbovan rauhan jälkeen alkoi suuri muuttoliike, joka vielä lisääntyi vuosisadan loppupuolella. 1650-luvun puolivälissä käytiin ruptuurisotaa, joka aiheutti suuria muutoksia Laatokan Karjalan asujaimistossa. (Ruptuuri tarkoittaa repeämää ja ruptuurisota viittaa yhteiskunnalliseen repeämään, välirikkoon ortodoksien ja luterilaisten välillä). Alkuperäinen ortodoksinen väestö alkoi siirtyä idemmäksi Venäjän puolelle, jolloin lukuisia tiloja tyhjeni. Autiotiloille muutti luterilaista väestöä kanta-Suomesta. Muuttajia houkuteltiin mm. muutaman vuoden verovapaudella ja sotaväestä vapautumisella.

Eri alueiden kantaisät

 

Muuttoliikkeen vilkastuminen levitti myös Arposen sukua pikkuhiljaa itään päin. Ruokolahden Siitolassa tiedetään jo 1640-luvulla asuneen Jöns Antinpoika Arpoen (1607-1692 R1). Jääskeen siirtyi Tuomas Martinpoika Arponen (1608-1688 J12) noin 1670. Sekä Siitola että Lottola Jääskessä liittyivät sotapalve¬luun eli kyseessä olivat sotilaspalvelukseen liittyvät, viljelykseen annetut tilat.

Nuoraan Arposten kantaisä Matti


Vuonna 1722 ilmeisesti Mietinsaaresta tullut Juho Matinpoika Arponen (noin 1675 – 1734 P3) hankki Puumalan Kitulasta autiotilan ja muutti sen myöhemmin ratsutilaksi. Puumalassa asuu vieläkin Arposia, osa heistä on muuttanut Ruokolahden-Kotkan seuduille. Puumalan Arposten Matti Tuomaanpoika (1801-1849 P103) muutti 1800-luvun alussa Viipuriin, ensin Pampunsaareen ja sitten Airotaipaleen kautta Nuoraan kylän Petäjäsaareen. Tämä Matti on Nuoraan Arposten kantaisä.


1690-luvulla eli Ruokolahden Siitolassa kornetti Juho Antinpoika Arponen. Rautjärven Antti saattaa olla tämän Juhon poika. Myöhemmin eräs Antin jälkeläinen Matti siirtyi kotivävyksi Rautjärven Untamo 1:een. Siellä asuu edelleen Arposia. 


Kaukolan Kaarlahden Arposten kantaisä Reijo
1600-luvun lopulla Hiitolaa koettelivat monet peräkkäiset katovuodet ja sitten vielä vuosisadan vaihteessa alkanut isoviha. Hiitola tyhjeni Arposista. Reijo Arponen (1682-1758 H13) muutti Hiitolasta Kaukolaan ja on Kaukolan Kaarlahdessa asuneiden Arposten kantaisä. Hiitolan Matti Arposen (n1694-1739 H5) poika Juho (1729-1771 H7) kuului paroni de Scottin omistaman Hiitolan Pukinniemen hovin palveluskuntaan ja muutti sittemmin 1750-luvulla perheineen Käkisalmeen, jonne paroni oli rakennuttanut lisätalon. Juhon lapsista jäi henkiin vain tyttäriä, joten nimi Arponen hävisi tästä haarasta. 


Soanlahden Arposten kantaisä Simo
Impilahteen muuttivat veljekset Matti ja Henrik (L1) jo 1670-luvulla. Sitä ennen siellä mainitaan Lassi Arponen (L1). Perimätiedon mukaan Matti ja Henrik olisivat tulleet Ruokolahdesta ja tälle perimätiedolle löytyy myös näyttöä. Impilahden kanta-Arposia asui seudulla alueen luovutuksen saakka. Simo Arponen (1763-1824 L75) Impilahdelta muutti kotivävyksi Ruskealan Soanlahteen ja on Soanlahden Arposten kantaisä.


Uudenkaupungin rauhassa 1721 Kaakkois-Suomi Viipuria myöten liitettiin Venäjään. Uusi raja oli hyvin nykyisen itärajan mukainen. Se alkoi Virolahdelta ja kulki Viipurin pohjoispuolelle kaartaen siellä siten, että Jääski jakaantui kahtia. Näin osa Arposista jäi Venäjän keisarikunnan alaisiksi, osa pysyi Ruotsin kansalaisina, kunnes 1743 Turun rauhassa koko Jääski sekä Joutsenon ja Ruokolahden alue liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Tällaisena tilanne pysyi vuoteen 1812, jolloin koko Suomi jo kuului Venäjälle ja tämä ns. Vanha Suomi liitettiin muun Suomen yhteyteen.

1700-luvun muuttoliike

Viipurin maalaiskunnassa oli Puumalasta tulleen Matin lisäksi muitakin Arposia ainakin jo 1700-luvun alusta lähtien, esimerkiksi Nuijamaalla, Ala-Sommeen Aminassa, ja Lyykylässä, jonka sahalai-tos houkutteli väkeä lähiseuduilta ja kauempaakin. Näiden Arposten jälkeläisiä asui Viipurissa ja sen ympäristössä 1900-luvulle saakka.


Pyhäjärvelle muutti 1700-luvun alussa yksi suvun monista Antti Arposista ja hänen jälkeläisiään asui siellä aina 1800-luvulle saakka, jolloin näyttää vain tyttöjä jääneen henkiin. Näin tila siirtyi vävyjen nimiin. 


Sortavalan maalaiskuntaan, Otsoisten kylään, ilmestyivät ensimmäiset Arposet eli Abrahan/Aapro (1671-1745(55) S1) perheineen 1700-luvun alussa. Tältä Ison vihan ajalta lähes kaikki kirkon- ym. lähdekirjat ovat tuhoutuneet, joten Aapron sukulinjaa on vaikea seurata taaksepäin.  Näyttää kuitenkin siltä, että Aapro ja hänen sisarensa Riitta ovat tulleet naapuripitäjästä eli Impilahdelta. Se on varsin lähellä ja molemmissa paikoissa Arposten etunimistö on hyvin samankaltaista. Impilahti on ainoa paikka, jossa tuohon aikaan Arposilla esiintyy Sortavalan Arposille tyypillinen etunimi Abraham.


Otsoisten kylästä, jossa sijaitsi Sortavalan Arposten kantatila, Arposenmäki, lähti sitten omille teilleen osa Aapron jälkipolvista. Yksi suvun monista Aaproista lähti ensin Sammatsaareen ja sieltä Haavukseen 1700-luvun puolessa välissä. Matti muutti Haavuksesta Rantueelle 1800-luvulla. Mikko ja Pekka Otsoisista siirtyivät Jaakkiman puolelle Reuskulaan kotivävyiksi.


Rautjärven Kekäleniemeen siirtyi vuonna 1727 jalkaväkeen kuulunut Antti Juhonpoika Arponen. 
1700-luvun alun muuttojen jälkeen pysyttiin pitkän aikaa kotiseudulla. Jonkin verran tietysti muutet¬tiin väestön kasvaessa, mutta vain lähiseuduille. Vasta 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa suuret kauppa- ja teollisuuskeskukset alkoivat houkutella väkeä. Tällaisia keskuksia olivat mm. Kymi, Viipuri ja Pietarin kaupunki ja niihin muutti myös Arposia. Samoihin aikoihin joitakin Arposia siirtyi myös Kanadaan ja Pohjois-Amerikkaan.
 
Lisää tietoa Arposista löytyy Arposten sukukirjasta Avain Arposiin.
 

Sukuseura sosiaalisessa mediassa

© Arposten Sukuseura Ry